Ilmanpuhdistimet kouluissa – ratkaisu vai vain väliaikainen apu?

Voiko ilmanpuhdistin parantaa koululuokkien sisäilmaa ja vähentää oireilua? Tähän kysymykseen etsittiin vastauksia Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen HiMiKKo-tutkimuksessa (2024), jossa tutkittiin ilmanpuhdistimien vaikutuksia epäpuhtauksiin ja koettuihin oireisiin alakoululuokissa. Kyseessä on laajin suomalainen tutkimus aiheen käytännön toimivuudesta – ja tulokset tarjoavat arvokasta tietoa erityisesti koulujen ylläpidosta ja sisäilmasta vastaaville päättäjille.

Mitä tutkittiin?

Tutkimus toteutettiin vuosina 2021–2022 kuudessa kuopiolaisessa alakoulussa. Yhteensä 29 luokkahuoneessa arvioitiin ilmanpuhdistimien vaikutusta sisäilman laatuun ja luokkahuoneiden käyttäjien kokemuksiin. Ilmanpuhdistimia käytettiin kolmella tavalla:

  1. Ei päällä (vertailujakso)

  2. Päällä ja suodatus käytössä (HEPA- ja aktiivihiilisuodattimet)

  3. Päällä ilman suodatusta (ns. sham-jakso)

Tutkijat mittasivat tiloista muun muassa pienhiukkasten (PM2.5 ja PM10), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (TVOC), hiilidioksidin, mustan hiilen ja mikrobien pitoisuuksia sekä seuraavat kuusi viikkoa raportoituja oireita kuten hengitystieoireita, päänsärkyä ja muita olosuhdehaittoja.

Keskeiset havainnot

Tutkimuksessa havaittiin useita merkittäviä asioita, mutta samalla myös selkeitä rajoitteita ilmanpuhdistimien hyödyissä:

  • Pienhiukkasten ja TVOC-yhdisteiden pitoisuudet laskivat silloin, kun ilmanpuhdistimessa oli suodatus päällä. Tämä osoittaa, että mekaaninen suodatus voi vähentää tiettyjä epäpuhtauksia sisäilmasta.

  • Mikrobipitoisuuksiin vaikutus oli heikko. Joissain tapauksissa ilmanpuhdistin jopa lisäsi mikrobien määrää laskeutuneessa pölyssä, kun tehokas ilmankierto nosti pölyä ja sen mukana mikrobeja takaisin ilmaan.

  • Oireiden määrä väheni hieman, kun ilmanpuhdistin oli käytössä – sekä suodatuksella että pelkällä ilman kierrätyksellä. Mielenkiintoisesti oireiden väheneminen oli jopa suurempaa sham-jakson aikana, mikä viittaa siihen, että vaikutus voi osittain liittyä ilman sekoittumiseen tai plaseboilmiöön.

  • Ilmanvaihdon määrä oli keskeinen tekijä: luokkahuoneissa, joissa oli tehokas perusilmanvaihto, ilman epäpuhtauspitoisuudet olivat lähtökohtaisesti pienempiä ja ilmanpuhdistimen vaikutus vähäisempi.

Mitä tästä voidaan päätellä?

Tutkimus vahvistaa sen, että ilmanpuhdistimia ei tulisi käyttää ensisijaisena ratkaisuna sisäilmaongelmiin. Ne voivat kuitenkin toimia väliaikaisena tukitoimena, esimerkiksi:

  • kun rakennuksessa esiintyy tilapäisesti kohonneita TVOC- tai hiukkaspitoisuuksia

  • kun tilassa odotetaan korjauksia

  • kun otetaan käyttöön uusi tai poikkeuksellisesti kuormittuva tila

Sen sijaan pysyvien sisäilmaratkaisujen tulee perustua rakennuksen kunnossapitoon, tehokkaaseen ja oikein mitoitettuun ilmanvaihtoon sekä tuloilman suodatukseen.

Ilmanpuhdistimen valintaan liittyy myös mitoituskysymyksiä: jos laite on alimitoitettu tilaan nähden, sen vaikutus voi jäädä olemattomaksi tai jopa haitalliseksi esimerkiksi ilmavirtauksen aiheuttaman pölyn resuspendoitumisen vuoksi.

Lopuksi

HiMiKKo-tutkimus tuo sisäilmakenttään kaivattua realismia. Ilmanpuhdistin voi olla hyödyllinen osa kokonaisuutta, mutta se ei korvaa kunnollista ilmanvaihtoa tai rakenteiden kuntoa. Ilmanpuhdistin ei ole pikaratkaisu – sen käyttö on harkittava tapauskohtaisesti, mittaustuloksiin ja tarpeeseen perustuen.

Tutkimuksen tärkein viesti on selkeä: ennaltaehkäisy on avain sisäilman hallinnassa, ei jälkikäteen asentuvat laitteet.


Lähde:
Leppänen, H., Juntunen, M., Yli-Tuomi, T. ym. (2024). Hiukkaset, mikrobit ja kemikaalit – ilmanpuhdistimien vaikutukset altistumiseen kouluissa (HiMiKKo). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työpaperi 5/2024. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-257-0

Siivous Oulu ilmapuhdistin

Ota yhteyttä!